Bruichladdich on ollut se islay-tislaamo, josta on ollut vaikea saada otetta. Erilaisia pulloja löytyy sen seitsemää sorttia: miedolla turpeella, ilman, megasavupommia, sherryviimeistelyä, viiniviimeistelyä, nuorta, vanhaa... Ilmeisesti laaja valikoima on johtunut hetken aikaa kiinni olleen tislaamon tarpeesta tehdä rahaa uudelleen aukaisemisensa jälkeen. Samaa kamaa eri etiketillä, ja keräilijät ostavat. Jälleen jos olen ymmärtänyt oikein, tarkoituksena olisi virtaviivaistaa tarjontaa siten, että perusviski olisi turpeistamatonta, Port Charlotten nimellä myytäisiin turpeistettua tavaraa ja Octomore olisi sitten hevijuuserisavupommiosastoa. Mielestäni linjaus olisi toivottava, koska tällä hetkellä on jopa vaikea sanoa, mikä on Bruikan "peruspullote". Laddie 10? Jos näin, niin hyvä perustisle on kyseessä.
Distillery characteria lähdettiin metsästämään pitkällä suoralla kaikennäköisiä bruikkia, joista ei etukäteen ollut sen kummemmin tietoja. Lähdetään siis yksi kerrallaan tarkastelemaan näitä kaikenkarvaisia viskejä.
 |
| Black Art erottuu värillään. Kuvasta puuttuu 15yo Sauternes finish. |
Bruichladdich Links 15yo"Birkdale, England", 46 %
Golfin synnyttämien positiivisten vibojen avulla itseään myyvä Links-sarja on vuodesta 2003 alkaen ilmestynyt erikoispullotteiden sarja, jonka pullot tunnetaan erilaisista tynnyreistään. Tämä sarjan yhdeksäs pullote on ensimmäinen yksinomaan ex-bourbonissa kypsynyt.
Tuoksu : Ananaksenkirpakka makeus, makeaa banaania, Sitten terävähköä metallisuutta. Teräväisyyden lähdettä on vaikea tunnistaa: onko turpeisuutta mukana? Luonnetta tuntuisi löytyvän kun pieni epäpuhtaus taittuu pois. Eksoottisia hedelmiä rommityyliin. Sittemmin maanläheisyys nousee ja sen myötä miellyttävyys lisääntyy.
Maku: Suun kuivattavuutta ja terävyyttä. Ihan alkuun ei erityisen laadukkaan tuntuinen. Alkoholi on pisteliäs, mutta ei erityisen pahalla tavalla. Holin jälkeen makeampia keltaisia hedelmiä nousee, ja jälkimaussa mennään jo sitten maanläheisempiin tuntemuksiin ja mausteiseen jälkipolttoon, joka on kyllä miellyttävä ja kohtuullisen pitkä. Jälkimakupuoli oli maistelluista alkupään viskeistä parhaiten hallussa. 86.
Ville: T: Hieman likaisen terävä. Etelän hetelmiä. Aikaa lasissa viihdyttyään alkaa keventyä. Hieman sherryisiä tunnelmia. Hyvä perustuntu ensijärkytyksen jälkeen. Maanläheisyyttä. Muiden maistamisen jälkeen mennyt normiviskin suuntaan ja särmät ovat hioutuneet. M: Ensin miellyttävä hedelmäisyys, sitten holi nousi aika kovana aaltona ja nosti lämmön suuhun. Yleistuntuma makea. Villen pisteet: 85.
Miklos: T: Pirtsakka, hedelmäistä alkuun. Vieno savu. Jotain puumaista. M: Holi tulee aaltona, mutta ei mene överiksi. Makea ja hedelmäinen. Papaijaa? Jälkimaku korostui muiden viskien maistamisen jälkeen. Mikloksen pisteet: 85.
Bruichladdich Links 15yo "Valhalla, USA", 46 %
Sarjan kymmenes pullote, Valhalla, on Sauternes-tynnyrissä viimeistelty ja sitä on tehty 18000 putelia.
Tuoksu: Vaniljaa, mallasta. Lasin pyörittämisen jälkeen tietty pistävyys/terävyys nousee myös, mutta miellyttävällä tavalla. Jälleen ihan luonteikas tuoksu, mutta ei ehkä ensialkuun mikään huippukiinnostava. Hentoa parfyymimaisuutta? Pehmeämpi kuin Birkedale.
Maku: Hyvin pehmeä ja samettinen suutuntuma, alkoholi on hyvin maltillinen myös. Vasta pienen holin jälkeen nousee jotain pippurista mausteisuutta tukemaan maltaista ja vaniljaista yleistunnetta. Jälleen jälkimaussa päästään maanläheisempiin tuntemuksiin. Tässä on samoja fiiliksiä kuin laddie 10, erityisesti jälkimakunsa osalta. Perusmakeus ehkä tässä kuitenkin itselleni hieman liikaa? Jälkimaku on pitkä ja pippurisen lämmittävä. Perushyvää viskiä. Tastingin myöhempien monstereiden jälkeen tämä ei enää oikein jaksa kantaa. Jälkimausta taas yksi lisäpiste. 85.
Ville: T: Pehmeää lihaisampaa hedelmää: persikkaa tms. Leivontamausteita. Vähemmän pistävä ja siten miellyttävämpi kuin Birkedale, mutta saman sukuinen ilman muuta. Perehtyneempi voisi jopa arvioida, että samasta tislaamosta. M: Makea kokonaiselämys, moni asia varsin hyvin kohdallaan. Täyteläinen ja kiva bourbontyyppinen viski. Jos viskistä voi sanoa, että on maltainen, niin tämä menee siihen osastoon. Marinoitua litsihedelmää. Villen pisteet: 87.
Miklos: T: vanilja hyppäsi ensialkuun. M: Leivontamausteita, alkoholi on kohdallaan kuten edellisessä, ja muutenkin tyyliltään varsin lähellä edellistä. Makea. Vanilja nosti pisteellä. Mikloksen pisteet: 86.
Bruichladdich Sherry Edition 1992-2009 "Fino" Series 2, 46 %
Tätä ex-bourbonissa pääosin kypsynyttä viskiä on pidetty viimeiset kaksi vuotta kuivassa Fino-sherryssä. 6000 flindaa.
Tuoksu: Sherryn tunnistaa nyt heti: Benriachin 15px:n tuntua. Kuivaa punaisuutta: Kuivattaa nenän limakalvoja. Tuoksu voi mahdollistaa rodukkaan maun, vaikkei se erityisen iäkkäältä tunnukaan. Tuoksun väri on kuitenkin punainen, ei ruskeaan taittuva.
Maku: Tanniinisen kuivattavan odottava: tuleeko alkoholin aalto? Sitä ei kuitenkaan oikein koskaan tule. Pyöreän tammisen marjaista. Loppumaussa mausteisuutta ja kihelmöintiä, mutta loppuu selvästi nopeammin kesken kuin kahdessa edellisessä. Pieni mitäänsanomattomuus vaivaa, vaikkei tässä mitään vikaa ole. Punainen kihelmöinti kielellä edustaa tässä rodukkuutta, muuten pliisu esitys. 83.
Ville: T: Eurooppalaista puun tanniinia. Vahva punaisuus jättää jopa viskin taka-alalle. säilöttyjä marjoja. odotan saavani varsin kuivan kokemuksen. Jotain terävää holisuutta myös. Tunnusomaisen sherryinen. M: Neilikkaa. Tuntee kuitenkin juovansa ~40-volttista sherryviskiä. Pähkinäisyyttä. Jotain rasvaista makua pehmentävää. Alkoholin isku yhdistettynä kuivuuteen antaa hieman pistävän vaikutelman. Tanniinisuus potkii sitten ja kuivattaa ikeniä ei niin miellyttävästi. Tunnusomainen sherryviski. Villen pisteet: 85.
Miklos: T: Voimakas, marjaisa ja sherryisä. M: Sherryisyyttä on. Alkoholin potku kesti todella kauan. Jotain muuta olisi kuitenkin voinut olla mukana: kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan. En saanut oikein muuta irti kuin sherryn. Mikloksen pisteet: 82.
Bruichladdich 15yo, sauternes finish 2nd edition, 46 %
Tämä viski oli vanha tuttu ja maistettu aiemmin täällä. (samoja fiiliksiä löytynyt tuolloinkin, mutta pisteitä herunut muutama enemmän. Kenties kunnioituksesta kaverin pulloa kohtaan. Tällä kertaa tämä tosin maistettiin huonosta konjakkilasista, joten sekin saattoi vaikuttaa.)
Tuoksu: Hieman keltaisesti värittynyttä bruikan omaa perustuoksua. Imelää makeutta.
Maku: Hyvin makean pehmeästi levittyy suuhun ja yltiömakeus hyväilee kitalakea. Mutta jotenkin vain on liian makea, jotain muutakin tarvitsisi. Jälkimaussa on jälleen samaa pientä mausteisuutta, mistä tässä eniten pidän. Yltiömakeus pois ja jotain muuta tilalle, niin alettaisiin puhua. 80.
Ville: T: Takaisin keltaisiin tuntemuksiin. Jalohomeista rypälettä. Jauhettua inkivääriä/neilikkaa/kaardemummaa. Syvemmältä tuoksutettaessa jotain todella tuoretta hedelmäisyyttä. Tuoksu paranee maistamisen yhteydessä. M: Alkaa maustetulla hunajalla, jossa on hieman jalohomeisia piirteitä, mutta sitten pysähtyy vähän kesken. Kiusallisen helppo juoda, mikä kuitenkin kertoo myös siitä, että ryhtiä ei oikein ole. Jotain turpeisuuden tunnettakin voisi hyvällä mielikuvituksella aistia. Yleiskuva pliisu, vaikka en makeutta täysin dumaakaan. Villen pisteet: 84.
Miklos: T: Hunajainen makeus ensimmäisenä. Alkoholia hieman, mutta ei liikaa. Sitrushedelmäisyyttä. M: Kanelinen ananas, miellyttävä suutuntuma. Alkoholi on erittäin miellyttävä, mutta sitä olisi voinut olla jopa vähän lisää. Jälkimaku pysähtyy kuin seinään. Sain silti tästä enemmän irti kuin edellisestä. Aika makea. Jälkimaku lyhyt, jotain jää puuttumaan. Mikloksen pisteet: 85.
Tästä tavarasta ei löytynyt sen tarkempia tietoja tynnyreistä tai muistakaan määreistä. Väri oli kuparisuudessaan poikkeuksellinen.
Tuoksu: Granaattiomenaa, carambolaa tms. kirpakkuutta, jotain merellistä yrttiä. Makeaa sherryistä punaisuutta. Sittemmin maanläheisempää ja tummempaa tuntemusta. Huikean lupaava ja aivan uniikki, mutta ei itsessään tuoksuna mikään lottovoitto,vaikka hyvä onkin.
Maku: Kuivattavaa, rodukasta punaisuutta, sitten holikin löytää paikkansa kielellä. Jälkimakuun nahkaa ja täyteläisyyttä, mutta kuinka pitkästi? Pientä turpeisuutta ja suun täyttävyyttä paitsi alkoholillaan niin myös makuskaalallaan. Mutta ovatko elementit kuinka hyvin synkassa, vai onko tässä vain liikaa kaikkea? Glenmorangie Signet herätti aikoinaan samanlaisia tuntemuksia: liikaa juttuja, jotka eivät välttämättä pelaa samassa jengissä. Ehdottoman laadukas tekele silti. 87.
Ville: T: Turpeisuutta alkaa löytyä, mutta myös jotain viinimäistä. Merihenkisyyttä? Täyteläinen kyllä, mutta haluaisin saada tästä vähän enemmän. Alkoholi vaikuttaa todella smoothilta. Väkevöityä viiniä/madeiraa. Hyvin kypsä, suorastaan ylikypsä tunnelma. M: Turpeistus tuli tuoksun jälkeen yllätyksenä. Ei niinkään savuinen, vaan enemmänkin täyteläisen nahkainen ja ruskea fiilis. Viikunan makeutta. jotain merellistä. Suolaista mehukkuutta. Monipuolinen. Jos ei tietäisi juovansa yleisesti arvostettua viskiä, niin voisi sanoa tylymminkin, että jäi vähän kesken. Monipuolinen, mutta vähän päälle liimattu. Ei varmaankaan hintansa väärti. Villen pisteet: 87.
Miklos: T: Turpeisuuden ja kaakaopavun sekoitus. Hieman käynyttä marjaa. M: Odotukset olivat korkealla. Mukavasti alkoi öljyisellä suutuntumalla: täytti suun. Edellisen makean viskin jälkeen hieman hapan fiilis. Turvetta. Pähkinää. Alkoholin ohimenon jälkeen lisää makeita fiiliksiä: vaniljaa? Makujen sekamelska suussa. Vaikea poimia mitään, koska maut vaihtelivat niin paljon. Odotuksiin nähden pettymys. Uskoisin kuitenkin, että tätä useamman kerran maisteltuna uusia juttuja voisi irrota. Mikloksen pisteet: 87.
Infinity-sarjan kolmannessa osassa on käytetty eri ikäisiä tisleitä, erilaisia tynnyreitä (bourbonia, sherryä, viiniä) ja eri astein turpeistettua mallasta.
Tuoksu: Ihan alkuun poltettua autonrengasta, epäpuhdasta savua. Epäpuhtaus kuitenkin haihtuu, ja jäljelle jää huumaava savu, josta on kuitenkin vaikea sanoa paljon muita asioita. Olen haistanut parempiakin savuja, tämä ei ole optimi, vaikka mitään varsinaista vikaakaan ei ole. Tervaleijonaa, eli makeuttakin löytyy.
Maku: Öljyisen miellyttävä tuntuma, sitten varsin miellyttävä alkoholisuus, jonka jälkeen nuotiosavu nostaa päätään edelleen miellyttävästi. Nostaa vettä kielelle. Savuprofiili ilman muuta miellyttävämpi ja raikkaampi kuin tuoksussa. Yksioikoista on, mutta hyvää sellaista. Makeus on isosti mukana savun rinnalla, mikä ehkä itselläni laskee pisteen. Tasapainoinen, mutta hieman tylsä? En pääse siitä yli, ettei tämä savu ole lempisavuni. Tämä olisi hyvä maistaa Port Charlotten kanssa rinnan. 88.
Ville: T: Savu antaa hyvät kiksit. Rinnalla on makeutta. Takkaa ja puusavua. Myös savustuspönttöä/kärähtänyttä kalanrasvaa. M: Alkoholi on todella tasapainossa: 50 prosenttia näyttää taas optimaalisuutensa. Hyvä makea savu, joka ei lyö vasten kasvoja, vaan kehittyy hitaasti ja makea kantaa savua. Tuoksun savustuspönttösavua. Ei herkullisinta löytyvää mahdollista savua, mutta hieman vahvempana ja ryhdikkäämpänä toimiva savun ja makeuden mehukas yhdistelmä. Ostaisin 40e:n viskinä. Villen pisteet: 89.
Miklos: T: Savustuspönttöön leppäoksat ja sokerit niin ollaan aika lähellä tätä. M: Olen täpinöissä tästä: herkku. Suun täydeltä savuturvetta, alkoholi mitä miellyttävin ja poikkeuksellisen hyvin tasapainossa. Makea savukalvo jää suuhun. Aivan eri kastissa kuin edelliset. Jälkimaku ei kanna kauas. Sekamelska-Black Artin jälkeen tämä keskittyi simppeleihin asioihin, mikä oli hyvä. Mikloksen pisteet: 90.
Jäljellä on vielä etukäteen odotettu monsteri: Sauternes-tynnyrissä viimeistelty Octomore, johon on saatu dumpattua rouhean 167 savupartikkelia miljoonaa kohden. Mitä näihin PPM-lukuihin tulee, Suomen Ardbeg ambassadör Jarkko Nikkanen kertoili eräässä maistelutilaisuudessa, että kaikki mikä menee yli sadan PPM:n, joudutaan tekemään "keinotekoisesti" siten, että mallasta kastellaan välillä uudelleen, jotta turpeistamista kyetään taas jatkamaan. Kyse olisi siis tietynlaisesta puliveivauksesta, jolla ei loppupeleissä ole edes niin kovasti merkitystä, koska lopputisleen makuun vaikuttaa kovin moni muukin asia (tislauspannut yms.). Ostan, vaikkakin tulee tietysti muistaa, että markkinamies on markkinamies ja Artun oman Supernovan PPM:t pyörivät - jopas sattuikin - juuri tuossa "luonnollisessa" satasessa. Tiedä häntä. Joka tapauksessa yli 100 € 5-vuotiaasta viskistä on paljon, vaikka ennätyssavut kyseessä olisivatkin.
Tuoksu: Alkuun hyvin vieno makeus, joka ei aukene kovin paljoa. Hento makeus alkaa lähempää muuttua pikkuhiljaa piilevästi voimistuvaksi savuksi. Hyvin maltillinen tuoksu kuitenkin siihen, mitä tämä viski paperilla on. Ei oikein aukea edes vedellä.
Maku: Ensialkuun alkoholista suun kuivattavuutta tyrmäystä odottaen. Ja sitten se tulee. Tuo kyllä kyyneleet silmiin, mutta niinhän monet hyvät asiat tuovat, kertovat lottovoittajat. Alkoholin pisto ei ole megapitkä, joten sen kestää. Sen jälkeen makeutta, mutta ei erityisen paljon muita juttuja savun lisäksi. Savun profiili on kuitenkin varsin miellyttävä vaikkakin toki yksioikoinen: hiiltä. Mutta miksi taas tämä makeus? Yleisfiilikseltään silti mielestäni tylsähkö eikä savukaan ole Infinityn jälkeen niin voimakas kuin mitä PPM:t antaisivat ymmärtää. Maukas mausteisuus täyttää suun. Suositellaan jo valmiiksi marinoituneelle suulle. Tähän on hyvä lopettaa ilta. Propsit tyylikkäästä pullosta. 86.
Ville: T: Sulkeutunut. Tuoretta tihkuvaa makeutta. Sitten kun jatkaa tuoksuttelua, niin savukin ilmoittelee itsestään. Kuitenkin PPM:ään ja voltteihin nähden varsin vähän juttuja. M: No perskuta! Jännä elämys. Makea linja jatkuu. Holia ehkä pikkuisen liikaa, sillä vaikka alku on mukava, niin limakalvot alkavat sitten kärähtää holin myötä. Savun ja makeuden yhdistelmä jatkuu ja aika in your face -osastolle mennään. Sulttaarirusinaa. Kuuden viskin jälkeen tämä alkaa olla aika mainiota, mutta illan ekana voisi olla aika raaka. Keltaista hedelmää, joka osaltaan on aika tuorettakin. Enemmän hedelmäisyyttä kuin Infinityssä. Banaania nuotiolla: voisiko se maistua tällaiselta? Vesi tuo lisää makeutta ja täyteläisyyttä. Lantratessa tätä maku ehkä kuitenkin häviää Infinitylle. Muihin maistamiini octomoreihin verrattuna alkoholi on paremmin hallinnassa, mutta on sitä silti liikaa. Positiivinen yllätys silti. Makeuden ja savun yhdistelmä toimii. Villen pisteet: 87.
Miklos: T: Hyvin miellyttävä alkoholisuus: kutsuu maistamaan. Ei vaikuta niin turpeiselta kuin Infinity. M: Luonteva jatko Infinitylle: voltit iskivät huomattavasti enemmän. Suutuntuma sitä ennen vallan loistava. Kun alkoholi laski pois, niin savun määrä lisääntyi isommaksi kuin ennen alkoholia, mikä oli mielenkiintoinen ilmiö. Tykkäsin kyllä, vaikkakin aika harvoihin asioihin oli keskitytty. Olisi varmasti 50-volttisena huomattavasti parempi. Liika alkoholi pilasi. Mikloksen pisteet: 85.
Päätteeksi: Tislaamon luonnetta etsittiin, ja se kyllä hahmottui näiden viskien myötä. Savua tai ei, niin saman tyylisiä ominaisuuksia näistä löydettiin. Silmiin pistävä ominaisuus oli kaikissa vallitseva makeus, joka alkoi näin pitkässä suorassa tökkiä. Toisena johtopäätöksenä oli, että Bruichladdich ei sitten kuitenkaan aivan vakuuttanut. Joko oli liian makeaa, ei ollut ryhtiä, välillä oltiin liian pliisuja, välillä liian vahvoja tai välillä balanssi puuttui. Eivät nämä siis huonoja viskejä olleet, mutta Islaylta löytyy mielestäni paljon parempiakin. Port Charlotte 9 oli kuitenkin herkku, samoin kuin Laddie 10. Joten odotamme innolla PC10:ä ja vanhempia Laddieta. Keep it simple, Bruikka.
 |
| Tulkaa, sillä kaikki on valmista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti